Runon sanamuoto on korotettu ja muodollinen, ja siinä käytetään johdonmukaisesti metaforista kieltä. Esimerkiksi ensimmäisessä neliössä puhuja viittaa rakkauteensa "kesäpäivänä", ja toisessa neliössä hän vertaa hänen silmiään "kahteen tähteen". Runossa on myös useita esimerkkejä personifikaatiosta, kuten "Kuoleman" käyttö hahmona.
Runolle on tunnusomaista runolle runsaan kuvakielisen käytön lisäksi monimutkainen syntaksi, johon usein liittyy enjambmentin käyttöä. Esimerkiksi ensimmäisessä nelisävyssä puhujan lause siitä, kuinka hänen rakkautensa on "leudempaa" kuin kesäpäivä, jatkuu toiselle riville luoden sujuvaa kielenkulkua. Enjambmentin käyttö runon aikana auttaa luomaan kiireellisyyden ja intohimon tunteen.
Kaiken kaikkiaan Sonetti 29:n sana ja syntaksi ovat molemmat tärkeitä runon merkityksen ja vaikutuksen kannalta. Kohonnut kieli ja monimutkaiset lauserakenteet auttavat luomaan ajattomuuden ja tärkeyden tunteen, ja kuvitteellisen kielen käyttö ja enjambointi lisäävät runon emotionaalista intensiivisyyttä.