Erityinen tarina: Symphonie fantastique ei ole vain kokoelma abstrakteja musiikillisia liikkeitä, vaan se kertoo tietyn tarinan. Berlioz tarjosi yksityiskohtaisen ohjelman, joka selittää jokaisen osan taustalla olevan tarinan, jolloin kuuntelijat voivat seurata säveltäjän päähenkilön tunnematkaa.
Kuvaavat otsikot: Jokaisella sinfonian osalla on kuvaava nimi, joka vihjaa tarinan etenemiseen. Esimerkiksi ensimmäinen osa on nimeltään "Rêveries – Passions" (Reveries - Passions), toinen on "Un bal" (A Ball) ja kolmas on "Scene aux champs" (Scene in the Fields). Nämä nimikkeet tarjoavat musiikillisia vihjeitä tapahtumista ja tunteista, jotka kehittyvät jokaisessa osassa.
Tunteiden musiikillinen esitys: Berliozin orkesterivärien ja musiikillisten teemojen käyttö kuvaa tehokkaasti erilaisia ohjelmassa mainittuja tunteita ja tapahtumia. Esimerkiksi neljännessä osassa, jonka otsikko on "Marche au supplice" (Marssia telineille), pesante-rytmi, pahaenteinen melodia ja raskas instrumentointi luovat pelon ja tragedian tunteen.
Tietyt hahmot ja kohtaukset: Ohjelma esittelee tiettyjä hahmoja, kuten rakastetun naisen ja päähenkilön alter egon, ja asettaa heidät kuvaileviin kohtauksiin, kuten pallo, pastoraalinen ympäristö ja noitien sapatti. Nämä elementit vahvistavat sinfonian tarinankerrontaa.
Yhteisyyttä leitmotiivien kautta: Berlioz käyttää musiikillisia teemoja tai leitmotiiveja edustamaan tiettyjä ideoita tai hahmoja koko sinfoniassa. Esimerkiksi idée fixe, toistuva melodia, symboloi rakastettua naista ja hänen läsnäoloaan päähenkilön mielessä.
Kietomalla musiikin tiiviisti musiikin ulkopuoliseen kerrontaan, Symphonie fantastique hämärtää rajat puhtaasti abstraktin musiikin ja selkeämmän musiikillisen tarinankerrontamuotojen välillä. Nämä ohjelmalliset ominaisuudet tekevät siitä erottuvan yhtenä romanttisen aikakauden ohjelmamusiikin määrittävistä esimerkeistä.