Joitakin dramaattisen monologin keskeisiä piirteitä ovat :
- Yksi kaiutin: Dramaattinen monologi esittelee yhden puhujan ajatuksia ja tunteita. Tämä puhuja voi olla fiktiivinen hahmo, historiallinen henkilö tai jopa runoilija itse.
- Suora osoite: Draamamonologin puhuja puhuu usein suoraan yleisölle. Tämä voidaan tehdä useilla tavoilla, mukaan lukien kysymysten, komentojen tai huutomerkkien avulla.
- Dramaattinen tilanne: Dramaattinen monologi sijoittuu usein tiettyyn aikaan ja paikkaan. Puhujan sanojen tulee luoda draamaa ja jännitystä ja paljastaa jotain puhujan luonteesta tai tilanteesta.
- Kunnollinen kieli: Dramaattisissa monologeissa käytetään usein kuvaavaa kieltä, kuten metaforia, vertauksia ja personifikaatiota. Tämä kieli auttaa luomaan elävän ja mieleenpainuvan kuvan lukijan mieleen ja antaa puhujan ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan ainutlaatuisella ja voimakkaalla tavalla.
- Heijastava tai meditatiivinen sävy: Dramaattinen monologi saa usein heijastavan tai meditatiivisen sävyn. Puhuja voi ajatella menneisyyttään, nykyisyyttään tai tulevaisuuttaan tai hän saattaa pohtia tiettyä asiaa tai ongelmaa.
- Hienohetki: Dramaattinen monologi päättyy usein huippuhetkeen, kuten voimakkaaseen oivallukseen, äkilliseen oivallukseen tai puhujan näkökulman muutokseen.
-Universaalisuus: Vaikka dramaattinen monologi keskittyy yksittäisen henkilön kokemukseen, se tutkii usein monimutkaisia tunteita, konflikteja ja teemoja, jotka resonoivat laajemman yleisön kanssa.
Näitä ominaisuuksia käyttämällä dramaattiset monologit voivat tarjota ainutlaatuisen ja tehokkaan tavan tutkia monimutkaisia hahmoja ja tilanteita.