Monologit voivat olla pitkiä tai lyhyitä, ja ne voidaan esittää missä tahansa näytelmän vaiheessa. Niitä käytetään usein Shakespearen näytelmissä, joissa niitä käytetään usein yksinpuhumiseen tai hahmon sisäisten ajatusten ja tunteiden ilmaisemiseen.
Monologeja voidaan käyttää myös nykyaikaisemmissa näytelmissä, joissa niiden avulla voidaan luoda läheisyyden tunnetta hahmon ja yleisön välille. Niitä voidaan käyttää myös esittely- tai taustatietojen tarjoamiseen tai jännityksen rakentamiseen.
Tässä on esimerkki Shakespearen Hamletin monologista:
"Olla vai ei olla, se on kysymys:
Onko jalompaa mielessä kärsiä
Järkyttävän onnen hihnat ja nuolet,
Tai ottaa aseet vaikeuksien merta vastaan,
Ja vastustamalla lopettaa ne. Kuolla, nukkua -
Ei enää – ja nukkumalla sanoa, että lopetamme
Sydänsärky ja tuhat luonnollista järkytystä
Tuo liha on perillinen, se on täyttymys
Hartaasti toivottava. Kuolla, nukkua -
Nukkumaan, ehkä unelmoimaan – ai, siinä on hankausta,
Sillä siinä kuoleman unessa voi tulla unelmia
Kun olemme sekoittaneet tämän kuolevaisen kelan,
Meidän täytyy pitää tauko." – Hamlet, näytös 3, kohtaus 1
Tämä monologi on täydellinen esimerkki hahmosta, joka ilmaisee sisäisiä ajatuksiaan ja tunteitaan. Tässä tapauksessa Hamlet pohtii ottaako henkensä vai ei. Hän punnitsee kiistan molempien osapuolten hyvät ja huonot puolet ja päättää lopulta, että elämä on elämisen arvoista, vaikka kaikki sen ongelmat olisivatkin.