"'Et ole sama koira kuin olit'", mies sanoi, hänen äänensä jylisevän syvällä hänen rinnassaan. "Sinä taistelit silloin. Nyt sinulla on tuo hangdoiran ilme, kuin ruoskittu kurkku."
Tässä jaksossa näemme Thorntonin käyttävän murresanoja, kuten "ei ole" eikä "ei ole" ja "cur" kuvaamaan koiraa. Lisäksi hänen lauserakenteella ja rytmillään on erityinen kadenssi, joka kuvaa hänen taustaansa ja yhteiskuntaluokkaansa. Tämä erilainen puhetapa lisää syvyyttä ja realistisuutta John Thorntonin hahmoon ja lisää romaanin yleistä rikkautta ja tunnelmaa.