Arts >> Kulttuuri ja viihde >  >> teatteri >> yksinpuhelua

William Shakespearen Sonetissa 29 nämä sonetin kaksi viimeistä riviä edustavat sonetteja.

William Shakespearen Sonnetin 29 kaksi viimeistä riviä ovat:

* "Jopa aurinkoni paistoi eräänä aamuna

Kaikella voitokkaalla loistolla otsassani."

Nämä linjat edustavat puhujan toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Puhuja on käynyt läpi vaikeita aikoja, mutta he luottavat asioiden paranemiseen. He vertaavat itseään aurinkoon, joka nousee joka aamu uudella toivolla. Puhuja uskoo, että he myös nousevat nykyisten haasteidensa yläpuolelle ja menestyvät.

Nämä linjat edustavat myös puhujan rakkautta henkilöä kohtaan, johon he sonetissa puhuvat. Puhuja vertaa rakkauttaan aurinkoon, joka on valon ja lämmön lähde. He uskovat, että heidän rakkautensa auttaa heitä vaikeiden aikojen yli ja tuo heille onnea.

Kaiken kaikkiaan nämä Sonet 29:n kaksi viimeistä riviä ilmaisevat puhujan toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja heidän rakkauttaan henkilöä kohtaan, jota he sonetissa puhuttelevat.

yksinpuhelua

Lähikategoriat