Mitkä ovat sonetin 147 pääteemat?

Shakespearen Sonetin 147 pääteema on ulkoisen ilmeen ja sisäisen todellisuuden välinen kontrasti. Puhuja aloittaa sonetin kuvailemalla, kuinka maailma on täynnä ihmisiä, jotka näyttävät ulkoa kauniilta ja hyveellisiltä, ​​mutta ovat itse asiassa korruptoituneita ja pahoja sisältä. Sitten hän vetää kontrastin näiden ihmisten ja itsensä välille väittäen, ettei hän ole niin kaunis tai hyveellinen kuin miltä he näyttävät, vaan hän on itse asiassa rehellisempi ja vilpittömämpi.

Koko sonetin ajan puhuja korostaa, että on tärkeää olla uskollinen itselleen ja olla ulkonäön huijaamatta. Hän varoittaa lukijaa, että ne, jotka ovat ulkoa kauniita mutta sisältä pahoja, ovat kuin "maalattuja hautoja", jotka näyttävät kauniilta ulkopuolelta, mutta ovat täynnä kuolleita luita sisältä. Hän myös vertaa näitä ihmisiä "vääriin hajuvesien valmistajiin", jotka myyvät hajuvettä, joka tuoksuu hyvältä, mutta on itse asiassa haitallista.

Puhuja päättää sonetin sanomalla, että hän mieluummin "ei huomioitu" kuin olisi kuin nämä ihmiset. Hän sanoo, että hän ei olisi mieluummin kukaan kuin joku, joka ei ole sitä miltä hän näyttää.

Tässä on joitain keskeisiä rivejä sonetista, jotka kuvaavat näitä teemoja:

* "Mitä välitän minä, joka kutsun minua hyväksi tai reiluksi,/joka tuntee heikkouteni ja osaa arvioida arvoni?/Minä annan hänelle anteeksi, vaikka hän ei olisikaan reilu,/sillä hänen kauneutensa on minun silmissäni vertaansa vailla."

* "Mutta silti minua syytetään tästä -- että olen hidas/siunaamaan niitä kauniita silmiäsi kyyneleillä, / ja hidas kääntämään ajatukseni muiden suruihin."

* "Mutta ole tyytyväinen kuolemaan, sillä hänen täytyy elää;/Sinun nimesi on kaunis, vaikka hän ottaa kaiken muun paljon."

Sonnetti 147 on voimakas tutkimus ulkonäön ja sisäisen todellisuuden välisestä kontrastista. Puhujan viesti on, että on tärkeää olla uskollinen itselleen eikä ulkonäön pettää. On parempi olla ei kukaan, hän sanoo, kuin olla joku, joka ei ole sitä miltä hän näyttää.