Ensimmäisessä näytöksessä, kohtaus 4, osallistuessaan Capulet Ball -tapahtumaan, Mercutio esittää useita huomautuksia Romeolle, jotka ovat tärkeitä heidän vastakkaisen asenteensa välittämisessä rakkautta kohtaan. Romeon vastaukset korostavat entisestään heidän näkökulmiensa välistä kontrastia.
1. Mercution huuto: Mercutio kiusoi Romeoa siitä, että hän on rakastunut ja Rosalinen kauneuden ihastunut. Hän kutsuu häntä pilkallisesti "rakkaukseksi", "tuomituksi ja erotetuksi" ja leimaa hänet "intohimoiseksi pyhiinvaeltajaksi", joka "huokkaa kenen tahansa naisen puolesta".
Romeon vastaus: Romeo puolustaa rakkauttaan Rosalinea kohtaan toteamalla, että hän on "liian kipeä varrensa tunkeuma" ja että hänen "sydämensä on täynnä". Hän ilmaisee aitoja ja syviä tunteitaan asettaen vastakkain Mercution kevyen pilkan kanssa.
2. Mercution rationalismi: Mercutio pitää rakkautta järjettömänä ja epävakaana. Hän viittaa siihen "savuksi", "tuleksi, joka palaa ja kuolee" ja "luonnon urheiluksi". Hänelle rakkaus on ohimenevää ihastumista, vailla sisältöä tai pitkäikäisyyttä.
Romeon vastaus: Romeo vastustaa Mercution kyynisyyttä ja väittää, että rakkaus ei ole pinnallista tai ohikiitävää. Hän ylistää sen voimaa sanomalla, että se voi "luoda, tappaa, tehdä ihmisen viisaaksi tai hulluksi". Romeo näkee rakkauden muuttavana ja transsendenttinä voimana.
3. Mercution nokkeluus ja sanaleikki: Mercutio tunnetaan älykkäistä sanaleikistään, sanaleikkeistään ja huumoristaan. Tässä kohtauksessa hän käyttää näitä vähättelemään rakkautta ja saamaan sen näyttämään koomiselta tai naurettavalta.
Romeon vastaus: Romeo ei osallistu Mercution sanaleikkiin. Hän keskittyy edelleen syviin tunteisiinsa ja ilmaisee itseään vakavalla, vilpittömällä kielellä.
4. Mercution epäusko kohtaloon: Mercutio hylkää ajatuksen kohtalosta tai kohtalosta, joka ohjaa ihmisten asioita, mukaan lukien rakkaus. Hän uskoo sattumaan ja onneen ja pitää Romeon rakkauden Rosalinea pelkkänä sattumana.
Romeon vastaus: Romeo puolestaan uskoo kohtaloon ja uskoo rakkautensa kohtalolliseen luonteeseen. Hän näkee Rosalinen "taivaallisena jumalattarensa" ja on syvästi vaikuttunut heidän suhteestaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Mercution huomautukset Romeolle 1. näytöksen 4. kohtauksessa korostavat hänen leikkisää, kyynistä ja rationaalista näkemystä rakkaudesta. Romeon vastaukset paljastavat hänen intensiivisen, emotionaalisen ja idealistisen lähestymistavan aiheeseen ja osoittavat heidän hahmojensa välisen kontrastin ja näkökulmat tähän näytelmän keskeiseen teemaan.