- Muodollinen ja korkeatasoinen kieli: Shakespeare käyttää muodollista ja korotettua kielen tyyliä läpi näytelmän, ja monet hahmot puhuvat erittäin runollista ja retorista kieltä. Tämä korotettu sanasto sopii näytelmän sijoittumiseen muinaiseen Roomaan ja sen keskittymiseen voimakkaisiin poliittisiin hahmoihin ja tapahtumiin.
- Retoriset välineet: Shakespeare käyttää laajasti Julius Caesarissa retorisia välineitä, mukaan lukien vertaukset, metaforat, personifikaatio, alliteraatio ja antiteesi. Näiden laitteiden avulla hän voi luoda eloisia kuvia, korostaa tärkeitä teemoja ja lisätä näytelmän emotionaalista vaikutusta.
- Kontrastityylit: Shakespeare käyttää erilaisia sanastotyylejä erottaakseen eri hahmot ja yhteiskuntaluokat. Esimerkiksi tavalliset ihmiset ja alemman tason hahmot puhuvat usein yksinkertaisempaa ja suorempaa kieltä, kun taas aateliset ja senaattorit käyttävät monimutkaisempaa ja monimutkaisempaa kieltä.
- Symbolismi: Shakespeare käyttää symbolista kieltä ja kuvia koko näytelmän aikana lisätäkseen toimintaan syvyyttä ja merkitystä. Esimerkiksi ennustajan ulkonäkö ja hänen varoitukset sekä veren ja veden symboliikka ovat molemmat merkittävässä roolissa näytelmän teemoissa ja esikuvassa.
- Erilaisia rekistereitä: Shakespeare käyttää Julius Caesarissa monenlaisia rekistereitä korkeasta ja runollisesta kielestä maanläheiseen ja puhekieleen. Tämä monimuotoisuus heijastaa näytelmän hahmojen ja tilanteiden monimuotoisuutta ja auttaa luomaan realistisen ja mukaansatempaavan dramaattisen maailman.
Kaiken kaikkiaan Shakespearen sanastoa Julius Caesarissa leimaa sen muodollisuus, retorinen hienostuneisuus, eri hahmojen ja yhteiskuntaluokkien väliset kontrastit, symboliikka ja laaja sanavarasto.