1. Uskollisuus ja perhevelvollisuus :Antigone osoittaa horjumatonta uskollisuutta perhettään kohtaan ja velvollisuuttaan kunnioittaa kuolleita, vaikka se olisi ristiriidassa valtion määräysten kanssa. Hän päättää haudata veljensä Polyneikeksen huolimatta kuningas Kreonin käskystä, joka kieltää sen, uskoen, että uskonnolliset ja perheeseen liittyvät velvoitteet painavat maalliset lait.
2. Oikeus ja oikeudenmukaisuus :Näytelmä herättää kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja sopivasta tasapainosta yksilön oikeuksien ja valtion auktoriteetin välillä. Antigone väittää, että jumalien kirjoittamattomien, jumalallisten lakien tulisi olla ihmisten lakien edelle, kun taas Kreon vaatii, että yhteiskunnan vakautta ja järjestystä on ylläpidettävä.
3. Yksilöllinen omatunto :Antigonen toimintaa ohjaa hänen vahva omatuntonsa ja hänen uskonsa siihen, mikä on moraalisesti oikein. Hän uhmaa Kreonin määräystä, vaikka tietäisikin, että se todennäköisesti johtaa hänen kuolemaansa, koska hän ei voi tinkiä periaatteistaan tai sallia veljensä häpäisyn.
4. Ylpeyden seuraukset :Näytelmä tutkii ylimielisyyden eli liiallisen ylpeyden seurauksia, joista esimerkkinä on Kreonin kieltäytyminen kuuntelemasta neuvoja ja hänen itsepäinen vaatimuksensa toteuttaa käskynsä huolimatta traagisista seurauksista Antigonelle ja hänen omalle perheelleen.
5. Kohtalo ja jumalallinen väliintulo :Kohtalon vaikutus ja jumalien rooli ovat tärkeitä teemoja Antigonessa. Näytelmä viittaa siihen, että ihmisten toimintaan vaikuttavat voimat, jotka eivät ole heidän hallinnassaan, ja että hahmot ovat jumalien tahdon alaisia.
6. Rakkauden ja surun voima :Näytelmä korostaa rakkauden voimaa ja hahmojen kokeman surun syvyyttä. Antigonen rakkaus veljeään kohtaan ja hänen päättäväisyytensä kunnioittaa häntä ovat ristiriidassa Kreonin poliittisen vallan kanssa, mikä johtaa traagiseen konfliktiin, joka korostaa surun tunnekuormitusta ja ihmisen kontrollin rajoja.