Kuiskatuissa kehtolauluissa,
Hän piti minua lapsena,
Suojelija, kompassi,
Ohjaa minut läpi luonnon.
(Kuoro)
Sinun sijaansi hän on niin totta,
Veli, mutta paljon enemmän,
Isä teoillaan ja rakkaudellaan,
Omaksuessaan siteen, jonka hän on aina vannonut.
(Jae 2)
Olkapää, johon voi nojata,
Jaoit nauruun, kyyneliin,
Ystävällisyydellä ja horjumattomalla rakkaudella,
Hän maalasi pois kaikki pelkoni.
(Silta)
Kun kävelen käytävää pitkin tänään,
Tämä hetki, niin syvä,
Minua kunnioittaa kaksi merkittävää miestä,
Löysin veljen ja isän.
(Jae 3)
Käsi kädessä, molemmat rinnallani,
Kun otan askeleita kohti uutta lukua,
Kaikkien elämän ylä- ja alamäkien läpi,
Heidän läsnäolonsa, sydämeni ei koskaan hylkää.
(Kuoro)
Sinun sijaansi hän on niin totta,
Veli, mutta paljon enemmän,
Isä teoillaan ja rakkaudellaan,
Hän on aina vannonut siteen.