1. Teemat :Molemmat aikakaudet tutkivat arkielämän, rakkauden, avioliiton, luokkakonfliktin ja sosiaalisen satiirin teemoja.
2. Varastomerkit :Molempien aikakausien komediat sisälsivät usein toistuvia perushahmoja, kuten ovela palvelija, rakastunut nuori, kurja vanha mies, kerskaileva sotilas ja taitava vaimo.
3. Vuoropuhelu ja kieli :Nokkelan ja humoristisen dialogin käyttö oli yleistä. Yleisön viihdyttämiseen käytettiin fiksua sanaleikkiä, sanaleikkejä ja huumoria.
4. Sosiaalinen kommentti :Sekä hellenistiset että kultakauden komediat toimivat alustoina ilmaista yhteiskunnallisia ja poliittisia kommentteja. Näytelmäkirjailijat käyttivät huumoria kritisoidakseen yhteiskunnallisia normeja, instituutioita ja nykytapahtumia.
5. Yleisövuorovaikutus :Molempien aikakausien komediat rohkaisivat yleisöä osallistumaan suoralla puheella ja murtamalla neljäs muuri. Näyttelijät osallistuivat yleisöön kutsuen naurua ja reaktioita.
6. Moraaliset oppitunnit :Vaikka ensisijainen tarkoitus oli viihdyttää, komediat välittivät myös moraalisia viestejä ihmisten käyttäytymisestä ja tiettyjen toimien seurauksista.
7. Suorituskykytilat :Molemmilla aikakausilla komediat esitettiin teattereissa tai ulkona amfiteattereissa, mikä toi yhteisön yhteen yhteiseen kulttuurikokemukseen.
8. Kreikkalaisen kulttuurin vaikutus :Hellenistiset komediat ja kulta-ajan komediat jakoivat yhteisen perinnön kreikkalaisessa kulttuurissa ja mytologiassa, ja ne ammensivat inspiraationa kreikkalaisia tarinoita, myyttejä ja uskonnollisia uskomuksia.
Nämä yhtäläisyydet korostavat Ateenan kultakaudelta peräisin olevien komedioiden kestävää suosiota ja vaikutusta hellenistisen aikakauden ajan ja sen jälkeen.