1. Alkuperäisyyden puute:
Jotkut kriitikot väittävät, että Shakespearen juonet olivat usein lainattuja tai mukautettuja aikaisemmista teoksista. Monet hänen näytelmistään perustuvat historiallisiin kertomuksiin, kansanperinteeseen tai muihin kirjallisiin lähteisiin. Jotkut kriitikot uskovat, että tämä heikensi hänen omaperäisyyttään ja luovuuttaan.
2. Merkkien epäjohdonmukaisuudet:
Shakespearen hahmoissa on toisinaan epäjohdonmukaisia piirteitä tai motiiveja, joita voidaan pitää hänen kirjoitustensa heikkoutena. Jotkut kriitikot väittävät, että nämä epäjohdonmukaisuudet voivat saada hänen hahmonsa näyttämään vähemmän uskottavalta tai hyvin kehittyneeltä.
3. Heikot naishahmot:
Kriitikot ovat huomauttaneet, että Shakespearen naishahmoilta puuttuu usein tahdonvapaus ja että heidät kuvataan usein stereotyyppisissä tai rajoitetuissa rooleissa. Jotkut kriitikot pitävät tätä heijastuksena patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa Shakespeare eli.
4. Liiallinen kielenkäyttö:
Shakespeare tunnetaan monimutkaisesta ja runollisesta kielestään, mutta jotkut kriitikot väittävät, että tämä voi joskus olla liiallista tai epäselvää. He uskovat, että hänen keskittymisensä kielellisiin kukoistuksiin voi heikentää hänen näytelmiensä selkeyttä tai merkitystä.
5. Historialliset epätarkkuudet:
Käsitellessään historiallisia aiheita Shakespeare otti usein vapauksia historiallisella tarkkuudella. Jotkut kriitikot uskovat, että tämä vääristää historiallista ennätystä ja voi antaa katsojille harhaanjohtavan kuvan menneistä tapahtumista.
6. Psykologisen syvyyden puute:
Kriitikot ovat väittäneet, että Shakespearen hahmoilta puuttuu joskus psykologista syvyyttä ja monimutkaisuutta. Jotkut uskovat, että hänen hahmojensa tunteita ja motiiveja ei aina tutkita tai kehitetä täysin.
7. Rajoitettu sosiaalinen ulottuvuus:
Shakespearen näytelmissä keskitytään ensisijaisesti yhteiskunnan ylemmiltä tasoilta tuleviin hahmoihin. Jotkut kriitikot väittävät, että tämä rajallinen sosiaalinen ulottuvuus voi tehdä hänen näytelmistään vähemmän relevantteja tai suhteettomia laajemmalle yleisölle.
On tärkeää huomata, että tämä kritiikki edustaa vain pientä osaa Shakespearen laajasta tieteellisestä tutkimuksesta ja analyysistä. Monet muut kriitikot ovat ylistäneet Shakespearen työtä sen kirjallisesta loistosta, ihmisluonnon oivalluksista ja kestävästä merkityksestä eri kulttuureissa ja ajassa.