Antropologinen itsemurhatutkimus on tutkinut monenlaisia aiheita, mukaan lukien:
- Kulttuuriset vaihtelut itsemurhaluvuissa: Joissakin yhteiskunnissa itsemurhaluvut ovat paljon korkeammat kuin toisissa, ja antropologit ovat yrittäneet ymmärtää näiden erojen syitä. Esimerkiksi joissakin tutkimuksissa on havaittu, että itsemurhaluvut ovat korkeampia yhteiskunnissa, joissa sosiaalinen eriarvoisuus on korkea, kun taas toiset ovat havainneet, että ne ovat korkeampia yhteiskunnissa, joissa on vahva uskonnollinen vakaumus.
- Sosiaalisen tuen rooli: Sosiaalinen tuki voi olla suojaava tekijä itsemurhaa vastaan, mutta se voi olla myös riskitekijä, jos se koetaan taakkaksi. Antropologit ovat tutkineet sosiaalisen tuen roolia itsemurhassa eri yhteyksissä, myös syrjäytyneiden ryhmien, kuten kodittomien ja maahanmuuttajien, keskuudessa.
- Mielisen sairauden vaikutus: Mielisairaus on suuri itsemurhan riskitekijä, mutta näiden kahden välinen suhde on monimutkainen eikä täysin ymmärretä. Antropologit ovat tutkineet tapoja, joilla mielenterveysongelmia ymmärretään ja hoidetaan eri yhteiskunnissa ja miten tämä voi vaikuttaa itsemurhariskiin.
- Itsemurha protestin muotona: Joissakin tapauksissa itsemurha voi olla protestin tai poliittisen kannanoton muoto. Antropologit ovat tutkineet tapauksia, joissa poliittiset vangit, uskonnolliset marttyyrit ja muut ovat käyttäneet itsemurhaa kiinnittääkseen huomiota omaan asiaansa.
Itsemurhan tutkiminen antropologisesta näkökulmasta voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itsemurhien syitä ja kehittämään tehokkaampia ehkäisystrategioita. Tutkimalla itsemurhan kulttuurisia, sosiaalisia ja psykologisia ulottuvuuksia antropologit voivat auttaa meitä ymmärtämään, miksi jotkut ihmiset kuolevat todennäköisemmin itsemurhaan ja kuinka voimme auttaa vähentämään itsemurhariskiä omissa yhteiskunnissamme.