Yksi Sonnet 29:n silmiinpistävimmistä ominaisuuksista on sen kuvien käyttö. Runo alkaa vertaamalla puhujan rakkautta kesäpäivään, ja tätä vertailua jatketaan koko runon ajan. Puhuja kuvailee rakkauttaan "lauhkeammaksi ja lempeämmäksi", ja hän vertaa sitä "kesäkuun henkäykseen".
Puhuja kuitenkin myöntää myös, että hänen rakkautensa ei ole täydellistä. Hän sanoo, että se on "pilvien täplittämä", ja hän vertaa sitä "huhtikuun päivään, jolloin aurinko paistaa ja sataa". Tämä viittaa siihen, että puhujan rakkaus ei ole aina helppoa tai suoraviivaista ja että siitä on joskus vaikea löytää onnea.
Runon viimeisillä riveillä puhuja ilmaisee toivonsa, että hänen rakkautensa kestää ikuisesti. Hän sanoo:"Kun sinä kasvat iankaikkisessa järjestyksessä, / niin kauan kuin ihmiset hengittävät tai silmät näkevät, / Eläköön tämä, ja tämä antaa sinulle elämän." Tämä viittaa siihen, että puhuja uskoo, että hänen rakkautensa on voimakkaampaa kuin itse aika ja että se kestää ikuisesti.
Sonnetti 29 on monimutkainen ja kaunis runo, jota on tulkittu monin eri tavoin. Se on runo rakkaudesta, menetyksestä sekä itsetuntemuksen ja valaistumisen etsimisestä. Se on myös runo runon voimasta ja sanojen kyvystä vangita ja säilyttää inhimillinen kokemus.