Miksi sonetin xviii kirjoittaja vertasi naisen kauneutta kesään?

Sonetissa XVIII William Shakespeare käyttää naisen kauneuden vertailua kesään keinona välittää sekä kauneuden että elämän ohikiitävää ja ohimenevää luonnetta. Aivan kuten kesän kaikessa eloisassa kauneudessaan on tarkoitus haalistua ja väistää syksyä ja talvea, niin myös ihmisen kauneus heikkenee väistämättä ajan myötä. Runon puhuja korostaa kauneuden arvostamisen ja vaalimisen tärkeyttä nykyhetkessä, ennen kuin se haalistuu ja muuttuu vanhentuneeksi "kesävuokrasopimukseksi".

Piirtämällä tämän rinnakkaisuuden naisen kauneuden ja kesän välille Shakespeare korostaa katkeransuloista todellisuutta, että kaikki kaunis ja nautinnollinen elämässä on lopulta pysymätöntä. Tämä pohdiskelu kauneuden ohimenevyydestä toimii myös muistutuksena ihmisen olemassaolon kuolevaisuudesta ja ajallisuudesta. Runo sisältää siis filosofista viestiä tarpeesta omaksua ja juhlia ohikiitäviä elämän kauneuden ja ilon hetkiä, samalla kun tunnustetaan muutoksen ja rappeutumisen väistämättömyys.