Lause "Historia heidän, jonka kieli on aurinko" korostaa yhteiskunnassa vallitsevaa eriarvoisuutta ja valtadynamiikkaa. Syrjäytyneiden ja sorrettujen äänet usein vaiennetaan tai jätetään huomiotta, kun taas valta-asemilla olevilla on kyky muokata maailmaa omien näkökantojensa ja etujensa mukaan. Runo kritisoi tätä epätasapainoa ja kiinnittää huomion tapoihin, joilla yhteiskunnan hallitsevat voimat muokkaavat historiaa.
Ehdottamalla, että historia kuuluu niille, joiden kieli on aurinko, Spender haastaa lukijat kysymään, kenen äänet ja näkökulmat suljetaan pois tai tukahdutetaan historiallisessa kertomuksessa. Runo rohkaisee pohtimaan, kuinka valtarakenteet vaikuttavat tapaamme ymmärtää ja tulkita menneisyyttä, ja vaatii kattavampaa ja monipuolisempaa historian esitystä, joka antaa äänen syrjäytyneille ja sorretuille.