1. Cassius käyttää imartelua ja manipulointia heikentääkseen Brutuksen arvostelukykyä ja saadakseen hänet mukaan salaliittoon Caesaria vastaan. Hän ylistää Brutusta ja kutsuu häntä "jaloimmaksi roomalaiseksi heistä" (rivi 110) ja "viimeiseksi roomalaisista" (rivi 112). Tämä ylistys vaikuttaa kuitenkin liialliselta ja keinotekoiselta, ja se saattaa saada lukijat miettimään, onko Cassius aito vai yrittääkö vain voittaa Brutuksen.
2. Cassius käyttää emotionaalisia vetoomuksia horjuttaakseen Brutusta. Hän pelaa Brutuksen rakkaudella Roomaa kohtaan ja hänen velvollisuutensa tunteella varoittaakseen häntä vaaroista, joita Caesarin kunnianhimo aiheuttaa tasavallalle. Nämä vetoomukset voivat kuitenkin tuntua liian dramaattisilta ja manipuloivilta, ja lukijat saattavat pohtia, onko Cassius todella huolissaan Rooman hyvinvoinnista vai käyttääkö hän vain Brutuksen isänmaallisuutta omiin tarkoituksiinsa.
3. Cassius luottaa vahvasti hypoteettisiin tilanteisiin ja pahimpiin skenaarioihin oikeuttaakseen salaliiton. Hän varoittaa Brutusta siitä, mitä voisi tapahtua, jos Caesarista tulee kuningas, mutta hän ei tarjoa konkreettisia todisteita siitä, että nämä pelot ovat oikeutettuja. Lukijat saattavat ihmetellä, miksi Cassius on niin keskittynyt Caesarin hallinnon mahdollisiin vaaroihin ja miksi hän ei ole valmis harkitsemaan muita mahdollisuuksia.
4. Cassius hylkää Brutuksen varaukset salamurhasta "pelkän mielikuvituksena" (rivi 118) ja "jouhoina ajatuksina" (rivi 120). Tämä viittaa siihen, että Cassius ei ole aidosti kiinnostunut Brutuksen huolista, vaan yrittää yksinkertaisesti saada hänet suostumaan suunnitelmaan.
Rivit 135–161:
1. Cassiuksen kuvaus Caesarin oletetusta taantumasta on erittäin liioiteltu ja yksipuolinen. Hän kuvaa Caesaria korruptoituneena ja tyrannillisena hallitsijana, joka on menettänyt kaiken hyveen ja myötätunnon. Tämä kuvaus voi kuitenkin olla puolueellinen ja epätarkka, ja lukijat saattavat ihmetellä, yrittääkö Cassius yksinkertaisesti demonisoida Caesaria perustellakseen salamurhaansa.
2. Cassiuksen perustelu salaliitolle perustuu ajatukseen, että "suuruuden väärinkäyttö on sitä, kun se erottaa katumuksen vallasta" (rivi 145). Hän väittää, että Caesarin valta on turmellut hänet ja tehnyt hänestä sopimattoman hallitsemaan, mutta hän ei tarjoa konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka Caesar on käyttänyt väärin valtaansa. Tämä argumentti saattaa tuntua yksinkertaiselta ja epävakuuttavalta, ja lukijat voivat kyseenalaistaa, onko Cassius aidosti huolissaan vallan väärinkäytöstä vai käyttääkö hän tätä vain tekosyynä päästäkseen eroon Caesarista.
3. Cassiuksen vaatimus siitä, että salaliittolaisten on toimittava nyt tai ei koskaan, saattaa tuntua kiireiseltä ja epätoivoiselta. Hän väittää, ettei heillä ole varaa odottaa pidempään, mutta hän ei anna selkeää syytä tälle kiireellisyydelle. Tämä saattaa saada lukijat miettimään, onko Cassius aidosti huolissaan Caesarin aiheuttamasta vaarasta vai yrittääkö hän vain painostaa Brutusta tekemään nopean päätöksen.
Kaiken kaikkiaan Cassiuksen sanat ja teot näissä kohdissa voivat saada lukijat epäilemään hänen motiivejaan, koska ne vaikuttavat liian manipuloivilta, liioitelluilta ja yksipuolisilta. Lukijat saattavat ihmetellä, onko Cassius aidosti huolissaan Rooman hyvinvoinnista vai käyttääkö hän Brutusta ja muita salaliittolaisia omaan henkilökohtaiseen hyötyyn.