Kirjailija:Robert Herrick
Robert Herrickin runo "Kukkiin" välittää luonnon pysyvän kauneuden ja vertaa ihmiselämän ohikiitävää luontoa. Melankolian tunteella runo pohtii kevään kukinnan ja sitä seuranneen kukkien haalistumisen kiertokulkua, mikä saa runoilijan pohtimaan ihmisen nuoruuden ja elinvoiman väistämätöntä katoamista.
Runo alkaa personoimalla kukat "hedelmällisen puun reiluiksi lupauksiksi" ja puhuttelemalla niitä "kevään hemmottelevan tahdon" "lapsiksi" tunnustaen niiden syntymän kauden anteliaisuudesta. Runoilija kuitenkin kehottaa kukkia olemaan omahyväisiä loistossaan ja varoittaa, että ne pian katoavat.
Toisessa säkeistössä Herrick ilmaisee ihailunsa kukkien ulkonäöstä, erityisesti niiden ruusuisesta sävystä, vertaamalla niitä "aamun" ihoon. Siitä huolimatta hän korostaa heidän kauneutensa ohimenevää luonnetta vertaamalla niitä "erotettuun Neitsyt-alueeseen", metaforaan, joka korostaa heidän puhtautensa mutta myös haavoittuvuuttaan.
Viimeinen säkeistö tuo kiireellisyyden tunteen, kun Herrick käskee kukkia hyödyntämään ohikiitävää olemassaoloaan parhaalla mahdollisella tavalla korostaen päivän tarttumisen tärkeyttä. Hän kehottaa heitä tarttumaan hetkeen ja nauttimaan kauneutestaan ennen kuin se haihtuu, aivan kuten nuorten ihmisten tulisi vaalia ja nauttia elämän nautinnoista ennen kuin ne hiipuvat.
Kukkien väliaikaisen kauneuden ja ihmisen nuoruuden ohimenevän luonteen vertailun kautta "To Blossoms" välittää melankolian tunnetta ja kehottaa arvostamaan elämän ohikiitäviä hetkiä. Runon viesti resonoi Carpe Diem -filosofian kanssa, jossa korostetaan elämän täysillä elämisen merkitystä ja tunnustetaan ajan kulumisen väistämättömyys.