Avioliittoa säätelevistä tiukoista säännöistä huolimatta pariskuntien todellisuudessa elämisessä oli paljon vaihtelua. Jotkut parit olivat hyvin onnellisia yhdessä, kun taas toiset kokivat konflikteja ja onnettomuutta. Avioliittoa pidettiin kuitenkin yleisesti positiivisena instituutiona, joka tarjosi vakautta ja turvaa sekä miehille että naisille.
Tässä on lisätietoja avioliitosta Tudor-aikoina:
- Avioehtosopimusta pidettiin miehen ja vaimon välisenä laillisena sopimuksena. Se antoi miehelle tiettyjä oikeuksia vaimoonsa, mukaan lukien oikeus tämän omaisuuteen ja oikeus rangaista häntä, jos tämä ei tottele häntä.
- Vaimojen odotettiin olevan tottelevaisia aviomiehilleen. He eivät saaneet poistua kotoa ilman miehensä lupaa, eivätkä he saaneet omistaa omaisuutta omissa nimissään.
- Naisilla oli vähän laillisia oikeuksia Tudor-Englannissa. He eivät voineet äänestää, he eivät voineet olla julkisessa virassa eivätkä periä omaisuutta vanhemmiltaan.
- Avioliittoa pidettiin usein naisten tapana parantaa sosiaalista asemaansa. Avioitumalla miehen kanssa, jolla on korkeampi sosiaalinen asema, nainen voi saada vaurautta, valtaa ja arvovaltaa.
- Avioliitto nähtiin myös tapana pariskunnille saada lapsia. Lapsia pidettiin siunauksena, ja he olivat välttämättömiä sukunimen ja suvun jatkamiselle.
Avioliitto Tudor-aikoina oli monimutkainen ja monitahoinen instituutio. Se oli suurten muutosten ja mullistusten aikaa, ja avioliittoa koskevat säännöt ja määräykset kehittyivät jatkuvasti. Kaikista haasteista huolimatta avioliitto säilyi tärkeänä instituutiona, joka tarjosi vakautta ja turvaa sekä miehille että naisille.**