Runon alussa puhuja kuvailee niittokonetta "Yksinäinen niittokone, leikkaa ja sitoo viljasi!" Huutomerkin käyttö tässä viittaa puhujan ihmettelyyn ja ihailuun viikatemiestyötä kohtaan. Tämän jälkeen puhuja kuvailee leikkuukoneen ympäristöä huomioiden "pienet ohrapalstat" ja "leveät harjut". Tässä käytetyn kielen yksinkertaisuus heijastaa kohtauksen yksinkertaisuutta.
Sitten puhuja kääntää huomionsa viikatemiehen lauluun, jota hän kuvailee "valitukseksi" ja "villiksi". Kappaleen sanotaan olevan "ennakolta harkitsematon", mikä viittaa siihen, että se on spontaani ilmaus viikatemiesten tunteista. Laulu liikuttaa puhujaa syvästi, ja hän toteaa, että siinä on "voimaa" ja "kunnia".
Runo päättyy puhujan reflektointiin viikatemieslauluun. Hän huomauttaa, että se on "luonnollinen melodia", ja hän vertaa sitä "runoilijan mielen harmoniseen hulluuteen". Puhuja jättää kunnioituksen tunteen ja ihmettelee viikatemiehen kykyä tuottaa niin kaunis ja liikuttava kappale.
Kaiken kaikkiaan "The Solitary Reaper" on voimakas ja liikuttava runo, joka vangitsee maaseutumaiseman kauneuden ja yksinkertaisuuden sekä musiikin voiman ilmaista ihmisen tunteita.