Runossa puhuja kehottaa kuuntelijaa lopettamaan huokauksen ja kaipaamisen jonkun, joka ei ole hänestä kiinnostunut. Hän väittää, ettei ole mitään järkeä tuhlata energiaa sellaiseen, joka ei vastaa tunteisiisi, ja että on parempi jatkaa eteenpäin ja löytää joku, joka rakastaa sinua takaisin.
Runo korostaa rakastavassa ja tyydyttävässä suhteessa olemisen iloja ja etuja, toisin kuin onnettoman rakkauden tuskaa ja turhautumista. Puhuja rohkaisee kuuntelijaa etsimään jotakuta, joka arvostaa ja vaalii häntä, sen sijaan että keskittyisi johonkin, joka ei sitä arvosta.
Kaiken kaikkiaan runo välittää viestin, että on tärkeää arvostaa itseään ja olla tuhlaamatta aikaa niihin, jotka eivät arvosta sinua. Se on kevytmielistä ja humoristista pohdiskelua rakkauden monimutkaisuuteen ja pettymyksiin, ja se toimii muistutuksena keskittyä onnen ja tyytyväisyyden löytämiseen itsestään ja toisiaan täyttävistä ihmissuhteista.