Runo alkaa rivillä "Pienet asiat ovat suuria", mikä antaa sävyn suuruuden teeman tutkimiselle elämän näennäisesti merkityksettömillä puolilla. Runoilija käyttää useita esimerkkejä havainnollistamaan tätä ajatusta, kuten hymyn iloa, kosketuksen lämpöä ja yksittäisen kukan kauneutta. Nämä esimerkit korostavat, että aito suuruus löytyy yksinkertaisista nautinnoista ja ihmissuhteen hetkistä.
Runossa Italiander korostaa suuren ja pienen, merkittävän ja merkityksettömän vastakohtaa. Hän ehdottaa, että yhteiskunnalliset normit rinnastavat suuruuden usein valtaan, vaurauteen ja saavutuksiin, jättäen huomiotta yksinkertaisuuden ja nöyryyden arvon. Runoilija kuitenkin väittää, että todellinen suuruus piilee pienten asioiden omaksumisessa ja vaalimisessa, jotka tuovat iloa, tyytyväisyyttä ja merkitystä elämäämme.
Runo koskettaa myös ajatusta pysymättömyydestä ja ohimenevyydestä. Italiander myöntää, että hänen juhlimansa pienet hetket ovat ohikiitäviä eivätkä välttämättä kestä ikuisesti, mutta hän löytää kauneutta niiden väliaikaisuudesta. Hän ehdottaa, että juuri näissä ohikiitävissä hetkissä voimme löytää suuruuden olemuksen ja kokea elämän täyteyden.
Kaiken kaikkiaan Rolf Italianderin "Pikku" on ajatuksia herättävä runo, joka haastaa tavanomaiset ajatukset suuruudesta ja merkityksestä. Se kutsuu lukijoita arvostamaan pienten, tavallisten hetkien kauneutta ja arvoa, jotka jäävät usein huomaamatta suuria saavutuksia tavoiteltaessa. Runo rohkaisee meitä omaksumaan ja juhlimaan pieniä asioita, jotka tuovat iloa, rakkautta ja merkitystä elämäämme, tunnustaen, että todellinen suuruus ei piile ulkoisissa saavutuksissa, vaan arjen kokemustemme rikkaudessa.