Runo alkaa puhujan ilmoittamalla kantavansa toisen ihmisen sydäntä kehossaan, ikään kuin se olisi fyysinen osa häntä. Tämä kuva välittää syvän läheisyyden ja yhteyden tunteen, ikään kuin puhujan sydän ja toisen ihmisen sydän olisivat yksi.
Tämän jälkeen puhuja kuvailee, kuinka hän kantaa toisen ihmisen sydäntä koko päivän, kaikessa toiminnassaan. Hän kantaa sitä käsissään, ajatuksissaan ja jopa unissaan. Tämä korostaa hänen rakkautensa aina läsnä olevaa luonnetta ja tapaa, jolla se on kudottu hänen olemuksensa jokaiseen osa-alueeseen.
Puhuja kuvailee myös tapaa, jolla hänen rakkautensa tätä henkilöä kohtaan ylläpitää ja vahvistaa häntä. Se on hänen "saari", joka tarjoaa hänelle turvapaikan ja turvapaikan. Hänen "aurinkonsa" lämmittää ja kirkastaa hänen elämäänsä. Ja hänen "pohjoinen, eteläni, itäni ja länteeni" ohjaa häntä ja antaa hänelle suunnan. Tämä kuva välittää syvän vaikutuksen, joka tällä rakkaudella on puhujan elämään, tehden siitä hänen olemassaolonsa keskuksen ja hänen ilonsa lähteen.
Runon lopussa puhuja vahvistaa, että hän kantaa tämän henkilön sydämen "kaikkialla" ja "ikuisesti", symboloi hänen rakkautensa kestävää ja 永恒的 luonnetta.
Kaiken kaikkiaan "I Carry Your Heart with Me" on voimakas ja intohimoinen ilmaus rakkaudesta ja omistautumisesta, joka vangitsee syvän ja toivottoman rakkauden olemuksen johonkuhun ja tavan, jolla rakkaus voi muuttaa ja muokata elämää.