On monia eri tapoja kirjoittaa itseanalyysiruno. Jotkut runoilijat käyttävät vapaata säetyyliä, kun taas toiset pitävät enemmän jäsennellystä muodosta. Jotkut runoilijat käyttävät mielikuvia ja symboliikkaa välittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan, kun taas toiset käyttävät suoraviivaisempaa, kerrontatyyliä. Riippumatta siitä, minkä lähestymistavan runoilija ottaa, itseanalyysirunot ovat aina syvästi henkilökohtaisia ja introspektiivisia, ja ne tarjoavat ainutlaatuisen kurkistuksen runoilijan sisäiseen maailmaan.
Tässä on esimerkkejä itseanalyysirunoista:
* Robert Frostin "The Road Not Taken".
* Edgar Allan Poen "The Raven".
* Edgar Allan Poen "Annabel Lee".
* "The Waste Land", kirjoittanut T.S. Eliot
* "The Four Quartets" T.S. Eliot
* Sylvia Plathin "Ariel".
* Sylvia Plathin "The Colossus".
* "Isä", kirjoittanut Sylvia Plath
Nämä runot ovat vain muutamia esimerkkejä monista itseanalyysirunoista, joita on kirjoitettu vuosisatojen aikana. Ne tarjoavat ainutlaatuisen näkemyksen runoilijoiden sisäiseen maailmaan ja voivat auttaa lukijoita ymmärtämään paremmin itseään.