Rajattoman sinisen valtakunnassa,
Missä aallot kohtaavat taivaan syleilyn,
On olemassa ihmeen sinfonia,
Ajaton armon laulu.
Oi meri, sen ikuinen keinu,
Kuiskaa salaisuuksia pyyhkäiseessään,
Törmäävät kallioisia rantoja vasten,
Rytmi, joka pysyy ikuisesti.
Taivaansinisten syvyyksien syvyyksissä,
Missä mysteerit hellästi piiloutuvat,
Meren olennot tanssivat ja laulavat,
Maailmassa, jossa unelmat asuvat.
Lokit itkevät sovussa,
Pään yläpuolella nouseva kuoro,
Heidän siipensä jäljittelevät kuvioita ilmassa,
Näytelmä, joka jättää meidät kunnioitukseen.
Oi meri, kauneuden kangas,
Auringon kultaisten säteiden maalaama,
Aamunkoiton ruusuisesta sävystä hämärän hehkuun,
Henkeäsalpaava näky, joka hämmästyttää.
Merimiehet lähtevät rohkeille seikkailuilleen,
Kirkkaasti loistavien tähtien ohjaamana,
Rajaton horisontti heidän ikuinen kumppaninsa,
Jahtaa ikuisesti loistavia unelmia.
Meri, paratiisi väsyneille,
Rauhan ja lohdutuksen paikka,
Löydämme rauhan sen lempeästä syleilystä,
Turvapaikka elämän hälytyksiltä.
Oi meri, nöyryyttävä voima,
Silti ravitsee ja ylläpitää elämän virtaa,
Muistuttaen meitä inhimillisestä heikkoudesta,
Nöyryydellä, vierekkäin.
Vaalikaamme tätä vetistä valtakuntaa,
Ja suojele sen kauneutta niin suurena,
Sillä meri on lahja, sanomaton aarre,
Sinfonia, joka kestää ikuisesti.
Joten kuunnelkaamme sen sireenin soittoa,
Ja olla yhtä meren kanssa,
Aaltojen melodiassa syleile elämän matka,
Ja anna sen laulun olla ikuisesti.