Yksi esimerkki hybridirunoudesta on runoilija Derek Walcottin työ, joka usein hyödyntää kirjoituksessaan sekä karibialaista että eurooppalaista perintöään. Walcottin runoissa yhdistyvät perinteiset muodot erottuvaan karibialaiseen ääneen ja kuviin luoden ainutlaatuisen ja hybridirunollisen tyylin.
Toinen esimerkki on runoilija Agha Shahid Alin työ, joka usein sekoittaa runoissaan urdua, persiaa ja englantia. Alin työ heijastaa hänen omia kokemuksiaan kašmirila-amerikkalaisena, ja hänen runoutensa pohjautuu sekä itäiseen että länsimaiseen taustaan luodakseen hybridityylin, joka on sekä henkilökohtainen että universaali.
Hybridirunous on dynaaminen ja kehittyvä genre, joka jatkaa runollisen ilmaisun rajojen työntämistä. Sen avulla runoilijat voivat tutkia uusia tapoja kommunikoida ideoita ja tunteita ja luoda teoksia, jotka heijastavat modernin maailman monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta.