Tässä tiivistelmä runosta:
Runon alussa Wilde kuvailee Ravennaa "marmorin ja kullan kaupungiksi", ja hän ylistää kaupungin "torneja ja kupolia" sekä sen "kirkkoja ja palatseja". Sitten hän kuvaa kaupungin historiaa, mukaan lukien sen visigootit ryöstivät sen vuonna 493 jKr ja sen myöhemmän rappeutumisen.
Ravennosta huolimatta Wilde pitää Ravennaa edelleen kauniina kaupungina, ja hän ihailee kaupungin monia kirkkoja ja mosaiikkeja. Häneen tekivät erityisen vaikutuksen San Vitalen kirkon mosaiikit, joita hän kuvailee "taiteen ihmeeksi".
Wilde pohtii myös elämän ohimenevyyttä ja kuoleman väistämättömyyttä. Hän huomauttaa, että jopa elämän kauneimmat asiat, kuten Ravennan kaupunki, katoavat lopulta. Hän kuitenkin saa lohtua myös siitä, että taide voi ylittää ajan ja kuoleman.
Runon lopussa Wilde ilmaisee toiveensa, että hänen omia taideteoksiaan muistetaan vielä kauan hänen poissaolonsa jälkeen. Hän kirjoittaa:"Minä jätän tekoni tuntemattomille vuosille,/silmille, jotka näkevät ne, kun olen poissa."
"Ravenna" on kaunis ja liikuttava runo, joka juhlistaa Ravennan kaupunkia ja taiteen voimaa.