1. Hubris and Mortality:Shelley korostaa ihmisten taipumusta ylimielisyyteen ja liiallisen ylpeyden turhuutta. Runo kritisoi pyrkimystä suureen kunnianhimoon ja kuolemattomuuteen ilman kuolevaisuuden tunnustamista. Ozymandias, hallitsija, ylpeilee voimastaan ja loistostaan, mutta lopulta muuttuu rappeutuvaksi patsaaksi autiomaassa.
2. Ajan rappeutuminen ja kuluminen:Runoilija korostaa ihmisten luomien ja saavutusten ajallista ja ohimenevää luonnetta. Ozymandiasin patsaan ja palatsin rauniot symboloivat sitä, kuinka aika lopulta tuhoaa vaikuttavimmatkin inhimilliset pyrkimykset.
3. Ironia ja menetys:Shelley käyttää ironiaa vahvistaakseen viestiään. Aiemmin mahtava Ozymandias-patsas on nyt rikki, ja sen särkynyt visuaalinen ilme välittää menetyksen ja tyhjyyden tunnetta. Runo korostaa inhimillisten pyrkimysten turhuutta, joka vaimenee ajan myötä merkityksettömyyteen.
4. Luonnon kestävyys:Runo asettaa vastakkain aavikon kestävän voiman Ozymandiasin valtakunnan murenevien jäänteiden kanssa. Luonto kestää yli ihmisen ylimielisyyden, mikä viittaa siihen, että luonto pysyy muuttumattomana ja välinpitämättömänä ihmisten pyrkimyksille.
5. Tyrannian kritiikki:Shelley käyttää "Ozymandiaa" arvostellakseen tyrannillisia ja ylimielisiä hallitsijoita, jotka sortavat alamaisiaan ja käyttävät hyväkseen valtaansa henkilökohtaiseen kunniaan. Patsaan pilkkaava hymy korostaa tällaisten hallitsijoiden ylimielisyyttä ja tyhjyyttä.
6. Vallan teema:Runo tutkii vallan teemaa ja halua hallita ja hallita muita. Ozymandias edustaa hallitsijaa, joka tavoitteli ehdotonta valtaa ja jätti tuhon ja rappeutumisen perinnön.
7. Ihmisten saavutusten turhallisuus:Runo korostaa ihmisten saavutusten turhuutta, kun sitä verrataan ajan ja luonnon laajuuteen. Shelley viittaa siihen, että ihmisen loisto ja ego ovat lopulta merkityksettömiä väistämättömän rappeutumisen edessä.
Kaiken kaikkiaan "Ozymandias" välittää käsityksiä ohimenevästä maineesta, inhimillisten pyrkimysten turhamaisuudesta, ajan väistämättömästä kulumisesta sekä inhimillisen voiman ja perinnön merkityksettömyydestä, kun niitä verrataan luonnon ja ajan kestäviin voimiin.