Puu seisoo korkeana ja siinä on siro jälki,
Sen siluetti, kangas paljas,
Syövytetty iltailmaa vasten.
Oksat yltävät taivaalle,
Kuin kädet korkealla, oi, kuinka he kilpailevat,
Lehtien kruunu, vehreän vihreä,
Paljastaa luonnon loiston salaisuudet.
Sen runko, pylväs vahva ja jäykkä,
Kuten muinaiset tarinat kaikuvat kaikesta,
Syvällä sydänpuun ytimessä,
Viisauden kuiskaustarinoiden varasto.
Alla juuret ulottuvat ja leviävät,
Ankkuroivat toiveet, heidän tarinansa,
Näkymättömät suonet ne pujottavat maan läpi,
Luonnon sinfoniassa heidän äänensä sekoittuvat.
Voi puu! Majesteettinen muoto näkyvissä,
Kuutamoisena yönä tehty veistos,
Seisot, symboli luja, rohkea,
Elämän eeppisen muotin ihme.