Tässä on erittely runon merkityksestä:
Jae 1: Runo alkaa asettamalla kohtaus. Puhuja kuvaa valtameren loputtomuutta, sen aallot pyörivät jatkuvasti kuin Maan sydämenlyönti. "Sininen nainen" on itse valtameren henkilöitymä, joka on kuvattu laajana ja muinaisena äitihahmona.
Kuoro: Kerto esittelee runon kehtolaulun. Se esittää puhujan yksilönä, joka etsii lohtua ja rauhaa meren läheisyydessä, kuin lapsi, joka löytää lohtua äitinsä sylistä. Merestä tulee lopullinen kehtolaulu, joka voi saada puhujan autuaaseen uneen.
Jae 2: Toisessa säkeessä puhuja kuvailee kuun heijastusta valtameren pinnalla "hopeapölyksi" ja vertaa aaltoja kehtolaulun rytmiin. Kuu on monissa kulttuureissa tärkeä symboli, joka edustaa usein naisellisuutta ja äitiyttä, mikä vahvistaa runon äidinmukavuuden teemaa.
Kuoro: Kuoro toistuu korostaen meren kehtolaulun syklistä luonnetta ja sen kykyä tuoda rauhallinen uni.
Silta: Runon silta esittelee ajatuksen puhujan elämänmatkasta. Linjat "Kannan merta, meri kantaa minua ja purjehdan ajan ja etäisyyden yli" viittaavat syvään yhteyteen puhujan ja valtameren välillä, korostaen ajatusta, että ne kietoutuvat harmoniseen tanssiin.
Jae 3: Viimeisessä säkeessä puhuja puhuu suoraan merelle ja ilmaisee kiitollisuutta ja rakkautta sen jatkuvasta läsnäolosta ja lohduttavasta syleilystä. Meren syleily symboloi ikuista tukea ja rakkautta, jonka puhuja löytää luonnosta.
Kuoro (toisto): Kertosäe toistetaan vielä kerran, mikä saa runon päätökseen ja korostaa entisestään meren kehtolauluvaikutusta puhujaan.
"Sea Lullaby" on kaunis juhla valtameren rauhoittaville ja hoitaville ominaisuuksille, joka vetää rinnastuksia luonnon mukavuuden ja äidin tarjoaman rakkauden ja suojan välillä. Siinä perehdytään myös ajatukseen henkilökohtaisista matkoista ja rauhan löytämisestä ajan ja etäisyyden laajuuden keskellä.