Kun puhuja katsoo kirjontaa, hän alkaa pohtia itse romaania ja sen teemoja. He ajattelevat romaanin henkilöitä ja tapahtumia sekä pohtivat tapoja, joilla kirjonta voitaisiin tulkita. He myös pohtivat taiteen luonnetta ja sen kykyä vangita ja ilmaista inhimillistä kokemusta.
Lopulta puhuja toteaa, että kirjonta on taideteos, joka on sekä kaunis että ajatuksia herättävä. He ovat kiitollisia mahdollisuudesta nähdä se, ja he ovat inspiroituneet tavasta, jolla se on herättänyt romaanin Ulysses henkiin.
Joitakin erityisiä mielenkiintoisia kohteita runossa ovat:
* Puhujan kielenkäyttö luo kunnioituksen ja ihmettelyn tunteen kirjontaa kohtaan.
* Tapa, jolla puhujan pohdinnat romaanista Ulysses on kudottu kirjontakuvaukseen.
* Puhujan tutkimus taiteen luonteesta ja sen kyvystä vangita ja ilmaista inhimillistä kokemusta.