1. Metafora: Shakespeare käyttää usein metaforia luodakseen eläviä kuvia ja välittääkseen syvempiä merkityksiä. Esimerkiksi näytöksessä II, kohtaus II, Romeo vertaa Juliaa aurinkoon:"*Mutta, pehmeä! Mikä valo tuolla ikkunasta murtuu? Se on itä, ja Julia on aurinko.*"
2. Vertailu: Vertaukset ovat toinen Shakespearen käyttämä runollinen väline. Ne sisältävät kahden asian vertailun käyttämällä "like" tai "as". Ensimmäisessä näytöksessä, kohtaus I, Romeo kuvailee Rosalinen kauneutta sanomalla "*Kauneus liian rikasta käytettäväksi, maalle liian rakas!* *Näin siis luminen kyyhkynen, joka sotkee variksen kanssa, Kuten tuollainen rouva o'er hänen toverinsa näyttää*."
3. Personointi: Shakespeare antaa inhimillisiä ominaisuuksia elottomille esineille tai abstrakteille käsitteille personifioinnin kautta. III näytöksessä, kohtaus II, Julian kuuluisa soolokieli sisältää esimerkin personifikaatiosta:"*Oi Romeo, Romeo! miksi olet Romeo?* *Kieltäkää isäsi ja kieltäydyt nimestäsi, tai jos et, niin vanno vain rakkauteni , Enkä ole enää Capulet.*" Tässä Juliet personoi rakkauden vahvana voimana, joka ylittää perheen joukkovelkakirjat.
4. Aliteraatio: Alliteraatio tarkoittaa saman alkuperäisen konsonanttiäänen toistamista sanojen tai tavujen sarjassa. Toisessa näytöksessä, kohtaus II, Romeo ilmaisee rakkautensa Juliaan käyttämällä alliteraatioita:"*Oi, hän opettaa soihdut palamaan kirkkaina!* *Näyttää siltä, että hän roikkuu yön poskella* *Kuin rikas jalokivi Etiopin korvassa .*"
5. Oxymoron: Oksymoronit ovat puhekuvioita, jotka yhdistävät kaksi näennäisesti ristiriitaista termiä. Shakespeare käyttää oksymoroneja korostaakseen ja välittääkseen monimutkaisia tunteita. Ensimmäisessä näytöksessä, kohtaus I, Romeo huudahtaa:"*Oi tappeleva rakkaus, oi rakastava viha!* *Oi mitä tahansa, josta ei ensin luota!* *Oi raskasta keveyttä, vakavaa turhamaisuutta, hyvin näyttävien muotojen vääristynyttä kaaosta! * *Lyijyhöyhen, kirkas savu, kylmä tuli, sairas terveys!*"
6. Hyperboli: Shakespeare käyttää hyperbolia, joka on liioittelua korostamiseen tai huumoriin. Toisessa näytöksessä, kohtaus II, Julia liioittelee Romeon läsnäolon kirkkautta:"*Hänen posken kirkkaus häpeäisi nuo tähdet, niinkuin päivänvalo valaisee lampun; hänen silmänsä taivaassa virrasivat ilmavan alueen läpi niin kirkkaasti, että linnut laulaisivat ja luule, että se ei ollut yö."
7. Pun: Puns ovat humoristisia leikkejä sanoilla, jotka perustuvat useisiin merkityksiin tai samankaltaisille sanoille. Shakespeare yhdistää sanapelit läpi näytelmän komedian vaikutuksen saavuttamiseksi. Toisessa näytöksessä, kohtaus IV, Mercutio sanoo kuollessaan:"*Pyydä minua huomenna, niin löydät minulle haudan miehen.*" Tämä sanapeli viittaa sekä hänen kuolleeseensa ja haudattuihinsa että hänen humoristiseen, puheliasluonteeseensa.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä William Shakespearen "Romeossa ja Juliassa" käyttämistä monista runollisista keinoista. Nämä laitteet edistävät näytelmän emotionaalista vaikutusta, eloisia kuvia ja yleistä runollista kauneutta.