Vertailu etanaan korostaa myös sitä tosiasiaa, että ihminen on tottunut olento. Aivan kuten etana seuraa samaa polkua päivästä toiseen, niin myös ihminen joutuu usein rutiineihin ja käyttäytymismalleihin. Tämä voi johtaa pysähtyneisyyden tunteeseen ja edistymisen puutteeseen, minkä vuoksi Shakespeare vertaa ihmistä myös näyttelijään, joka esittää eri rooleja koko elämänsä ajan.
Vertailu etanaan on myös muistutus siitä, että ihminen on kuolevainen olento. Aivan kuten etana saavuttaa lopulta matkansa, niin myös ihminen saavuttaa lopulta elämänsä. Tämä on raitistava ajatus, mutta se voi myös olla inspiraation lähde, koska se muistuttaa meitä hyödyntämään aikaamme maan päällä ja elämään täysillä.