Magia ja transformaatio :Collins ehdottaa, että runolla tulisi olla maaginen ominaisuus, joka ylittää tavallisen kielen. Runouden tulee kuljettaa lukija ihmeiden ja mielikuvituksellisten muutosten valtakuntaan, jolloin hän voi nähdä maailmaa uusilla ja odottamattomilla tavoilla.
Kuvat ja aistinvarainen kokemus: Runoilija korostaa elävän kuvaston merkitystä ja kykyä herättää aistillisia kokemuksia sanoin. Runouden tulee yhdistää kaikki viisi aistia ja luoda rikas ja eloisa tunnekuvio, joka vetää lukijan runollisen kokemuksen ytimeen.
Tunteet ja katarsisi: Collins korostaa runon emotionaalista vaikutusta. Runon tulee resonoida syvästi lukijan tunteiden kanssa ja herättää ilon, surun, toivon tai kaipuun tunteita. Runouden tulee tarjota katarsinen kokemus, jonka avulla lukijat voivat tuntea, vapauttaa ja muodostaa yhteyden omaan sisäiseen maailmaansa.
Yllätys ja löytö :Runon tulee yllättää ja ilahduttaa lukijaa esittämällä odottamattomia käänteitä, paradokseja tai oivalluksen hetkiä. Sen tulee haastaa ennakkokäsitykset ja herättää syvempää ajattelua, mikä johtaa lukijoille uusien näkökulmien ja ymmärrysten löytämiseen.
Käytettävyys ja yleisyys: Vaikka runous voi vedota epäselviin viittauksiin tai monimutkaisiin kuviin, Collins väittää, että sen tulisi pysyä laajan yleisön saatavilla. Runouden tulee viestiä yleismaailmallisia teemoja ja puhua ihmisen tilalle tavalla, joka ylittää kulttuuriset tai älylliset esteet.
Kielen juhla: Runo itsessään juhlii kielen kauneutta ja voimaa. Collins esittää sanat maagisina instrumentteina, jotka voivat kutoa loitsuja ja loihtia todellisuutta. Runous muistuttaa meitä kielen muutospotentiaalista ja sen kyvystä muokata käsityksiämme maailmasta.
Viime kädessä "Ensimmäisen runon täytyy olla maaginen" kunnioittaa runouden muuntavaa voimaa ja korostaa sen keskeistä roolia inhimillisissä kokemuksissa tarjoten kurkistuksen runomuodon lumoavaan ja monitahoiseen luonteeseen.