1. Personifikaatio:
Lime-puuluu on personoitu "vankilaksi", mikä viittaa puhujan rajoitteen ja rajoituksen tunteeseen.
2. Kontrasti ja vertailu:
Coleridge asettaa vastakkain ulkoisen maailman, joka on täynnä eloisaa elämää ja toimintaa, kaiuttimen rajoitetun tilan kanssa. Hän vertaa lehmuspuuluuaa "vankityrmään", korostaen ympäristönsä ja hänen kaipaamansa vapauden välistä jyrkkää vastakohtaa.
3. Kuvat:
Runo sisältää runsaasti aistillisia kuvia, ja se herättää luonnon näkymiä, ääniä ja tuoksuja. Tämä kuva auttaa luomaan elävän ja mukaansatempaavan kokemuksen lukijalle, ja se heijastaa puhujan omia kohonneita havaintoja hänen eristäytymisensä aikana.
4. Symboliikka:
Lehmusluu itsessään muuttuu rajoituksen ja rajoituksen symboliksi, kun taas sen takana oleva luonto edustaa vapautta ja vapautumista.
5. Keskusteluääni:
Coleridge käyttää keskustelun sävyä läpi runon ja puhuttelee lehmuspuuta ikään kuin se olisi seuralainen. Tämä luo läheisyyden ja välittömän tunteen ja vetää lukijan puhujan ajatuksiin ja tunteisiin.
6. Enjambment:
Coleridge käyttää usein enjambointia ja suorittaa lauseita riviltä toiselle ilman taukoa. Tämä tekniikka luo virtauksen ja jatkuvuuden tunteen ja heijastaa puhujan keskeytymätöntä ajatuskulkua.
7. Caesura:
Coleridge sisältää myös caesuraa, taukoja rivien sisällä korostaakseen ja lisätäkseen säkeensä rakennetta. Nämä tauot auttavat muokkaamaan runon rytmiä ja musikaalisuutta.
Käyttämällä näitä runollisia tekniikoita Coleridge välittää tehokkaasti puhujan tunnetilan, vapauden kaipuun ja hänen syvän arvostuksensa luonnon maailmaa kohtaan jopa hänen vankeutensa keskellä.