1. Kuuluu herättävä kieli :
Hazlittin kirjoituksia tässä esseessä leimaa sen eloisa kuvasto ja mielikuvia herättävä kieli. Hän käyttää voimakkaita kuvailevia lauseita välittääkseen runouden vaikutuksen nuoreen mieleensä. Hän esimerkiksi kuvailee Coleridgen ääntä "ukkosen äänen kuuluneen etäältä". Hazlittin taitava kielenkäyttö luo lukijalle aistillisen kokemuksen, jolloin hän voi tilapäisesti kokea hänen emotionaalisia reaktioitaan runoon.
2. Kirjallisuuskritiikki :
Hazlitt harjoittaa kirjallisuuskritiikkiä analysoimalla Coleridgen ja Wordsworthin runouden tunnusomaisia ominaisuuksia ja panoksia. Hän kehuu Coleridgea hänen "tunteen voimakkuudesta" ja "älykkyydestään", korostaen hänen kykyään yhdistää "innostus ajatukseen". Mitä tulee Wordsworthiin, Hazlitt korostaa hänen "tyylinsä yksinkertaisuutta" ja kykyään vangita ihmisluonnon "olennaisia intohimoja". Kriittisten oivallustensa kautta Hazlitt valaisee jokaisen runoilijan ainutlaatuisia vahvuuksia ja ominaisuuksia.
3. Runon henkilökohtainen vaikutus :
Keskeistä Hazlittin esseessä on runouden syvällinen henkilökohtainen vaikutus häneen. Hän kuvailee, kuinka Coleridgen ja Wordsworthin runojen lukeminen avasi uusia ajatus- ja tunnealueita ja muutti hänen näkökulmaansa elämään. Hazlitt korostaa runouden kykyä herättää voimakkaita tunteita, innostaa mielikuvitusta ja lohduttaa vaikeina aikoina. Hänen oma kokemuksensa on osoitus kirjallisuuden muutosvoimasta.
4. Romanttinen estetiikka :
Hazlittin essee on linjassa 1800-luvun alun romanttisen esteettisen liikkeen kanssa. Romantikot arvostivat tunteita, mielikuvitusta ja yksilöllistä kokemusta jäykkien sääntöjen ja sopimusten sijaan. Hazlittin keskittyminen runouden tunne- ja henkilökohtaiseen vaikutukseen heijastaa hänen omaksumistaan näistä romanttisista ihanteista. Hän korottaa runouden kykyä herättää aisteja ja kuljettaa lukija uusille kokemuksen korkeuksille.
5. Runon merkitys :
Esseen läpi Hazlitt korostaa runouden merkitystä ihmisen elämässä. Hän väittää, että runous ei ole pelkkää viihdettä, vaan syvällinen ja olennainen osa inhimillistä kokemusta. Hazlitt uskoo, että runoudella on voima rikastuttaa ymmärrystämme maailmasta, syventää tunteitamme ja tarjota inspiraation ja lohdutuksen lähde.
6. Luonnon läheisyys :
Hazlitt korostaa runoilijoiden läheistä yhteyttä luontoon, joka on romanttisen kirjallisuuden keskeinen teema. Hän kuvailee, kuinka heidän runoutensa vangitsee luonnon kauneuden ja loiston ja kuinka tämä yhteys vaikuttaa heidän runolliseen ilmaisuun. Tämä luonnon korostaminen heijastaa romanttista uskoa ihmiskunnan ja luonnonympäristön keskinäiseen yhteyteen.
Lopuksi William Hazlittin "Ensimmäinen tuttavuuteni runoilijoihin" tarjoaa henkilökohtaisen ja syvästi tunnetun tutkimuksen runouden vaikutuksesta hänen elämäänsä. Mielikuvia herättävällä kielellään, kirjallisuuskritiikkillään ja runouden henkilökohtaisen merkityksen korostamalla Hazlitt välittää kirjallisuuden muuntavaa voimaa ja sen kykyä muokata ymmärrystämme maailmasta. Essee on kunnianosoitus runouden pysyvälle vaikutukselle ja sen kyvylle herättää mielikuvitusta ja herättää tunteita.