Ilmaus "valon kuoleminen" symboloi elämän häipymistä ja kuoleman lähestymistä. Se edustaa henkilön fyysisten ja henkisten kykyjen asteittaista heikkenemistä, kun hän ikääntyy ja lopulta kohtaa kuolevaisuutensa. Puhuja torjuu jyrkästi tämän käsityksen kuolemalle antautumisesta ilman taistelua. Sen sijaan hän rohkaisee yksilöitä kohtaamaan kuoleman todellisuuden rohkeasti ja jatkamaan elämän tavoittelua, olivatpa olosuhteet kuinka vaikeita tai haastavia tahansa.
Rivillä kahdesti käytetty sana "raivo" korostaa puhujan vetoomuksen voimakkuutta ja kiireellisyyttä. Se viittaa kovaan ja peräänantamattomaan vastustukseen niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät sammuttamaan elämän liekin. Puhuja kehottaa yksilöitä ottamaan käyttöön kaikki voimansa ja intohimonsa taistellakseen kuoleman väistämättömyyttä vastaan. Tämä uhmakas asenne kuolevaisuutta vastaan heijastaa syvään juurtunutta halua elää elämää täysillä ja tehdä jokaisesta hetkestä tärkeä.
Lisäksi ilmaus "kuolema valosta" voidaan myös tulkita metaforisesti edustamaan toivon, kunnianhimon häipymistä tai mitä tahansa elämän positiivista puolia, joka tuo täyttymyksen ja merkityksen. Puhujan kehotus "raivota" tätä heikkenevää valoa vastaan viittaa siihen, että yksilöiden ei tulisi koskaan luopua unelmistaan, pyrkimyksistään tai asioista, joita he pitävät rakkaina. Sen sijaan heidän pitäisi taistella säilyttääkseen ja suojellakseen asioita, jotka tuovat valoa ja iloa heidän elämäänsä.
Käyttämällä tätä voimakasta linjaa runon puhuja pyytää yksilöitä omaksumaan eloisan ja intohimoisen elämänasenteen vastoinkäymisten ja kuoleman varmuuden edessä. "Raivo, raivo valon kuolemista vastaan" toimii ajattomana muistutuksena tarttua päivään, vaalia jokaista hetkeä eikä koskaan antautua voimille, jotka pyrkivät sammuttamaan elämän liekin.