* Kaiutin: Lyyrisen runon puhuja on yleensä yksittäinen, yksilöllinen ääni, joka ilmaisee henkilökohtaisia ajatuksiaan ja tunteitaan. Puhuja voi olla runoilija itse, tai he voivat olla fiktiivinen hahmo.
* Aihe: Lyyrisen runon aiheena ovat yleensä puhujan omat henkilökohtaiset kokemukset tai tunteet. Tämä voi sisältää mitä tahansa rakkaudesta ja menetyksestä iloon ja suruun luontoon ja ympäröivään maailmaan.
* Sävy: Lyyrisen runon sävy on puhujan asenne aiheeseen. Tämä voi olla mitä tahansa vakavasta ja synkästä kevyeen ja humoristiseen.
* Kuvat: Lyyriset runot käyttävät usein mielikuvia luodakseen elävän kuvan lukijan mieleen. Tämä voi sisältää vertauksia, metaforia ja personifikaatioita.
* Kunnollinen kieli: Lyyriset runot käyttävät usein kuvaavaa kieltä luodakseen elävämmän ja mieleenpainuvamman kuvan. Tämä voi sisältää hyperbolia, aliarviointia ja ironiaa.
* Rytmi: Lyyrisilla runoilla on usein säännöllinen rytmi tai mittari. Tämä voi olla mitä tahansa yksinkertaisesta balladimittarista monimutkaisempaan vapaaseen säkeeseen.
* Riimi: Lyyriset runot käyttävät usein riimiä miellyttävämmän äänen luomiseksi. Tämä voi olla mitä tahansa yksinkertaisesta ABAB-riimijärjestelmästä monimutkaisempaan terza rimaan.
Muut lyyrisen runouden elementit:
* Aliteraatio: Saman alkukonsonanttiäänen toisto runosarjassa.
* Assonanssi: Saman vokaalin toisto runosarjassa.
* Konsonanssi: Saman konsonanttiäänen toisto runosarjassa.
* Eufonia: Sanojen ja lauseiden miellyttävä ääni runosarjassa.
* Kakofonia: Sanojen ja lauseiden ankara ääni runosarjassa.