Runollinen lisenssi ei ole vain virheiden tekemistä tai sääntöjen rikkomista. Pikemminkin se on tapa runoilijoille käyttää kieltä luovasti ilmaistakseen ajatuksiaan ja tunteitaan. Runollisen lisenssin avulla runoilijat voivat luoda kuvia, tunteita ja ideoita, jotka eivät muuten olisi mahdollisia.
Tässä on joitain esimerkkejä runollisista lisensseistä:
* Edgar Allan Poen runossa "The Raven" puhuja käyttää ilmausta "yksinäinen ja tasainen hiekka" kuvaamaan rantaa. Hiekat eivät kuitenkaan ole varsinaisesti tasaisia, sillä runossa kuvataan puhujaa, joka kävelee niitä ylös ja alas.
* William Blaken runossa "Tyger" puhuja kysyy:"Mikä kuolematon käsi tai silmä / voisi kehystää pelottavan symmetriasi?" Tämä on retorinen kysymys, koska puhuja ei itse asiassa odota vastausta. Hän yksinkertaisesti käyttää kysymystä ilmaisemaan kunnioitustaan ja ihmettelemään tiikerin kauneutta.
* William Wordsworthin runossa "I Wandered Lonely as a Cloud" puhuja vertaa itseään pilveen. Tämä on vertaus, koska kaiutin ei itse asiassa ole pilvi. Hän yksinkertaisesti käyttää vertailua luodakseen eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunteen.
Runollinen lisenssi on runoilijoille välttämätön työkalu. Sen avulla he voivat ilmaista itseään luovalla ja ainutlaatuisella tavalla ja luoda runoja, jotka ovat sekä kauniita että merkityksellisiä.