Runon alussa puhuja kuvailee ympäristöään "seinien tunkeutumiseksi", välittäen rajoituksen ja sorron tunteen. He tuntevat olevansa loukussa vihamielisessä ja välinpitämättömässä maailmassa. Sanojen, kuten "satunnaisesti" ja "sivulliset" käyttö viittaa muiden huolen ja empatian puutteeseen, ikään kuin puhujan kärsimys olisi vain merkityksetön tausta.
Hesekiel käyttää runossaan runsasta kuvamateriaalia kuvaamaan puhujan sisäistä myllerrystä ja syrjäytymisen tunnetta. He mainitsevat "ahdistuneet varjot", "murtuvat talot" ja "rotat, jotka lisääntyvät kellareissa", luoden rappeutumisen ja epätoivon ilmapiirin. Viittaus "köyhät katujen kulmiin laskemassa kuparia" korostaa taloudellisia ja sosiaalisia eroja, jotka vaikuttavat heidän syrjäytymiseensa.
Runo käsittelee myös identiteetin ja kuulumisen teemoja. Puhuja tuntee olevansa ulkopuolinen, irtaantunut ympäristöstään. He kaipaavat hyväksyntää ja ymmärrystä, mutta huomaavat sen sijaan olevansa "paljaaksi luuksi lautasella". Tämä kuva välittää heidän haavoittuvuutensa ja epäinhimillisyyden tunteensa.
Hesekielin runo tarjoaa koskettavan kritiikin yhteiskunnan välinpitämättömyydestä syrjäytyneitä yksilöitä kohtaan. Hän valaisee köyhyydessä, yhteiskunnan reuna-alueilla elävien eristäytyneitä kokemuksia. "Background Casually" on voimakas muistutus myötätunnon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kiireellisestä tarpeesta näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja osallistavamman ja empaattisemman maailman luomiseksi.