Mikä on Walt Whitmansin runo, kun kuulin oppineen tähtitieteilijän?

Walt Whitmanin runo "When I Heard the Learned Astronomer" kertoo puhujan reaktiosta tähtitieteilijän luentoon. Puhuja on aluksi vaikuttunut tähtitieteilijän tiedosta ja hänen kuvaamansa maailmankaikkeuden kauneudesta. Lopulta hän kuitenkin huomaa, että tähtitieteilijän keskittyminen tosiasioihin ja lukuihin on unohtanut universumin todellisen olemuksen. Puhuja väittää, että universumi ei ole vain kokoelma esineitä, vaan se on myös ihmeiden ja mysteerien lähde. Hän uskoo, että todellinen tapa ymmärtää maailmankaikkeutta ei ole tieteen, vaan intuition ja mielikuvituksen kautta.

Runo on kirjoitettu vapaassa säkeessä, ja se käyttää erilaisia ​​retorisia välineitä välittämään puhujan tunteita. Nämä laitteet sisältävät toiston, rinnakkaisuuden ja kontrastin. Runon sävy on reflektoiva ja mietiskelevä, ja se kutsuu lukijan pohtimaan omaa suhdettaan maailmankaikkeuteen.

"Kun kuulin oppineen tähtitieteilijän" on monimutkainen ja haastava runo, mutta se on myös palkitseva runo. Se on muistutus siitä, että maailmankaikkeudessa on enemmän kuin se, mitä voimme nähdä silmillämme, ja että todellisuuden todellinen luonne on usein ymmärryksemme ulkopuolella.