1. Jaemuoto: Tämä viittaa runossa käytettyyn rivien, säkeistöjen ja metrien (rytminen kuvio) malliin. Yleisiä säemuotoja ovat vapaa jae, tyhjä säe, sonetit, haikut ja erilaiset riimimallit.
2. Kunnollinen kieli: Tähän sisältyy kirjallisten välineiden, kuten metaforien, vertausten, personifikaatioiden, alliteraatioiden, assonanssien ja kuvien käyttö elävien aistikokemusten luomiseksi ja runon merkityksen vahvistamiseksi.
3. Ääni ja ääni: Runon ääni viittaa puhujan tai kertojan näkökulmaan ja näkökulmaan. Sävy puolestaan välittää runoilijan asenteen ja emotionaalisen asenteen aiheeseen, joka vaihtelee vakavasta ja pohdiskelevasta humoristiseen tai satiiriseen.
4. Syntaksi: Runon sanojen ja lauseiden järjestely ja rakenne vaikuttavat runon tyyliin luomalla korostusta, rytmiä ja virtausta.
5. Kuvat ja symboliikka: Kuvailevan kielen käyttö aistillisten kokemusten herättämiseen ja symbolien käyttö syvempien merkityksien välittämiseen ovat avaintekijöitä runon tyylin muovaamisessa.
6. Ääni ja rytmi: Äänilaitteiden, kuten alliteroinnin, assonanssin, konsonanssin ja onomatopoeian, manipulointi luo runoon musikaalisuutta ja rytmiä.
7. Teema ja symboliikka: Runon keskeinen ajatus tai sanoma sekä symbolisten elementtien käyttö abstraktien käsitteiden esittämiseen vaikuttavat runon kokonaistyyliin.
8. Kerron rakenne: Kerronnallisessa runoudessa runoilijan juonen, hahmojen, ympäristön ja näkökulman valinta vaikuttaa runon tyyliin.
9. Ironia ja viittaukset: Ironian käyttö, jossa tarkoitettu merkitys eroaa kirjaimellisesta ilmaisusta, ja viittaukset muihin kirjallisiin teoksiin tai kulttuurisiin viittauksiin voivat lisätä runon tyyliin syvyyttä ja monimutkaisuutta.
10. Enjambment: Tämä on lauseen tai lauseen jatkoa riviltä toiselle ilman taukoa, mikä luo virtauksen ja koheesion tunteen.
11. Rivinvaihdot ja säikeet: Tarkoitettu rivinvaihtojen sijoittelu ja säkeistöjen järjestely vaikuttavat runon rakenteeseen ja visuaaliseen ilmeeseen ja vaikuttavat sen kokonaistyyliin.
12. Diction: Sanojen valinta, niiden konnotaatio ja niiden sijoitus runossa vaikuttavat runon tyyliin ja vaikutukseen lukijaan.
Pohjimmiltaan runon tyyli kattaa näiden elementtien ja tekniikoiden ainutlaatuisen yhdistelmän, jota runoilija käyttää yhtenäisen ja tehokkaan taideteoksen luomiseksi.