Tämä runo on lyhyt, tunnelmallinen teos yön tulosta kaupungissa. Se alkaa kuvauksella kaupungista hämärässä, sen "korkeilla rakennuksilla" ja "vilkkailla kaduilla". Runo jatkaa sitten kuvaamaan pimeyden asteittaista tuloa, kun katuvalot syttyvät ja taivas muuttuu "mustiksi". Runo päättyy yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteeseen, kun kaupunki on "hiljentynyt" ja "hiljainen".
Runon kuvasto on vahva ja mieleenpainuva, ja se vangitsee tunteen olla yksin kaupungissa yöllä. "Korkeat rakennukset" ja "vilkkaat kadut" viittaavat urbaaniin klaustrofobiaan, kun taas tuleva pimeys ja hiljainen, hiljainen ilmapiiri luovat mysteerin ja ennakkoaavistuksen tunteen. Runossa on myös yksinäisyyden ja eristäytymisen tunne, jossa puhuja tuntee itsensä yksinäiseksi ja irtaantuneeksi muusta maailmasta.
Kaiken kaikkiaan tämä on voimakas ja tunnelmallinen runo yön tulosta kaupungissa. Se vangitsee tunteen olla yksin ruuhkaisessa paikassa, ja se välittää mysteerin ja aavistuksen tunteen.