Kauniimmista olennoista haluamme lisääntyä,
Että näin kauneuden ruusu ei koskaan kuolisi,
Mutta kuten kypsän pitäisi ajan kuluessa kuolla,
Hänen herkkä perillinen saattaa kantaa hänen muistonsa:
Mutta sinä sopisit omiin kirkkaisiin silmiisi,
Ruoki valosi liekkejäsi omavaraisella polttoaineella,
Tehdään nälänhätä siellä, missä on yltäkylläisyyttä,
Itsesi on vihollisesi, suloiselle itsellesi liian julma.
Sinä olet nyt maailman tuore koriste,
Ja ainoa saarnaaja kirpeälle keväälle,
Hauta sisältösi omaan silmuusi,
Ja, hellästi kiemurtelee, turhaa kiukuttelussa:
Sääli maailmaa, tai muuten tämä ahmatti on,
Syödä maailman ansaittua, haudalla ja sinä.