1. Sokeuden metafora: Runo keskittyy sokeuden metaforan ympärille ja tunkeutuu vähitellen puhujan havaintoon. Tämän linssin kautta sokeus symboloi ikääntymistä, elinvoiman menetystä ja aistikykyjen heikkenemistä.
2. Hienoiset aistit: Puhuja kuvaa, kuinka hänen aiemmin terävät aistinsa hiipuvat vähitellen. Näkö himmenee, kuulo heikkenee ja hajuaisti heikkenee, mikä heijastaa ajan myötä tapahtuvaa luonnollista eroosiota.
3. Meneisyyden kontrasti: Toisin kuin nykyinen heikkenevien aistien tila, puhuja muistaa nuoruuden eloisia havaintoja. Tämä kontrasti lisää menetyksen tunnetta ja korostaa inhimillisten kokemusten ohimenevyyttä.
4. Luonnon rinnakkaisuus: Runo vetää rinnakkaisuuden ihmisen taantuman kokemuksen ja luonnon välillä. Raistuva maisema, hiipuva auringonvalo ja vaihtuvat vuodenajat toistavat kaiuttimessa tapahtuvia muutoksia välittäen universaalin muutoksen tunteen.
5. Hälytön aika: Runo korostaa ajan pysäyttämätöntä marssia, joka "hiipivän vuoroveden" tai "vuotavan meren" tavoin syövyttää ihmisen olemassaoloa. Tämä korostaa rappeutumisen väistämättömyyttä välittäen elämän ohimenevyyden.
6. Kuolevaisuuden teema: Runo tutkii kuolevaisuuden teemaa ja viittaa siihen, että aistien menetys ja fyysisen kehon rappeutuminen ovat väistämättömiä kuoleman edeltäjiä. Tämä pohdiskelu saa aikaan syvällisen pohdiskelun elämän lyhyydestä.
7. Lingering Hope: Huolimatta ylivoimaisesta rappeutumisen tunteesta puhuja pitää kiinni toivon välähdyksestä, joka ilmaistaan rivillä "Kaikki paitsi sokea minä haparoin". Tämä joustavuus taantuman edessä viittaa ihmishengen kestävään voimaan.
8. Hyväksyminen ja pohdiskelu: Runo päättyy hyväksymis- ja pohdiskeluhuomautukseen, jossa tunnustetaan puhujan paikka luonnollisessa kasvun, laskun ja uudistumisen kierrossa. Tämä pohdiskelu lisää kerroksen filosofista itsetutkiskelua.
Kaiken kaikkiaan "All But Blind" on koskettava tutkimus ihmisen olemassaolon heikkoudesta ja ajan kulumisesta. Se muistuttaa lukijoita vaalimaan aistinvaraisia kokemuksiaan ja olemaan tietoisia elämän arvokkuudesta jopa väistämättömän rappeutumisen ja kuolevaisuuden edessä.