William Daviesin Leisure-teemana on, että on tärkeää ottaa aikaa itselle rentoutumiseen, pohtimiseen ja rauhan löytämiseen. Runo väittää, että vapaa-aika on olennaista mielenterveydelle, jolloin yksilöt voivat paeta jokapäiväisen elämän stressiä ja vaatimuksia ja palauttaa tasapainon tunteen. Davies asettaa vastakkain modernin urbaanin elämän levottomuuden luonnon rauhallisuuden kanssa ja viittaa siihen, että viettämällä aikaa luonnossa ja harrastamalla vapaa-ajan toimintaa ihmiset voivat todella löytää tyytyväisyyden.
Koko runon aikana Davies korostaa, kuinka tärkeää on hidastaa ja arvostaa luonnon kauneutta. Hän kuvailee kesäpäivän rauhallisuutta, jossa on "kakkarat pilkottu" ja "suloinen ilma", ja asettaa sen vastakohtana "ihmisen ankaraan maailmaan", jossa ihmiset "ohjaavat haluja". Hän ehdottaa, että ottamalla aikaa pysähtyä ja tarkkailla luontoa, ihmiset voivat löytää lohtua ja paeta modernin elämän stressiä.
Runossa tarkastellaan myös ajatusta, että vapaa-aika on luovuuden ja itseilmaisun muoto. Davies väittää, että harrastamalla vapaa-ajan aktiviteetteja, kuten maalausta, runoutta tai musiikkia, yksilöt voivat ilmaista tunteitaan, paeta päivittäisiä rutiinejaan ja muodostaa yhteyden sisäiseen itseensä. Hän ehdottaa, että vapaa-ajan toiminnan kautta ihmiset voivat löytää todellisen täyttymyksen ja vapautumisen.
Kaiken kaikkiaan William Daviesin Leisure-teema on se, kuinka tärkeää on ottaa aikaa itselleen rentoutumiseen, pohtimiseen ja rauhan löytämiseen. Runo rohkaisee yksilöitä omaksumaan vapaa-ajan aktiviteetteja ja viettämään aikaa luonnossa, löytämään lohtua ja luovuutta näinä rauhallisuuden ja itseilmaisun hetkinä.