Esimerkiksi Emily Dickinsonin runossa "Koska en voinut pysähtyä kuolemaan" puhuja kuvaa omaa kuolemaansa asiallisesti, ilman mitään tunteita tai draamaa. Tämä vähättely lisää runon tragedian ja menetyksen tunnetta.
Toinen esimerkki runouden vähättelystä on William Shakespearen sonetti "When, in häpeä onnen ja miesten silmien kanssa". Tässä sonetissa Shakespeare ilmaisee eristäytyneisyyden ja epätoivonsa tunteensa, kun hän on epäsuotu sekä maailman että yhteiskunnan keskuudessa. Hän tekee sen kuitenkin rauhallisesti ja hallitusti turvautumatta melodraamaan. Tämä aliarviointi tekee puhujan emotionaalisesta tuskasta entistä voimakkaampaa.
Aliarviointi on tehokas tekniikka, jolla voidaan luoda erilaisia efektejä runoudessa. Sitä voidaan käyttää ilmaisemaan monimutkaisia tunteita, luomaan ironiaa tai kontrastia tai korostamaan tilanteen vaikutusta.