Epätoivon syvyydessä valon pilkahdus,
Toivon majakka opastaa minua läpi yön.
Koettelemusten ja koettelemusten kautta löydän tieni,
Jokaisella askeleella eteenpäin tunnen armon.
(Esikuoro)
Sieluni kaipaa, tavoittelee jumalallista,
Yhteys niin syvä, että henkeni kietoutui.
Tällä uskon matkalla löydän kutsumukseni,
Antaakseni kaikkeni ja antaa Hänen rakkautensa laskea.
(Kuoro)
Taivas on varmasti kaiken sen arvoinen,
Kohtamamme koettelemukset näyttävät niin pieniltä.
Jumalan edessä sydämemme täyttyvät,
Ikuisella ilolla, ikuisesti täyttyneellä.
(Jae 2)
Pimeyden laaksojen ja niin jyrkkien vuorten läpi,
Nousen päättäväisesti, hänen rakkautensa säilytän.
Hän pyyhkii pois kyyneleeni, parantaa särkyneen sieluni,
Hänen hellässä syleilyssään tunnen oloni täydelliseksi ja kokonaiseksi.
(Silta)
Vaikka myrskyt voivat tulla ja tuulet puhaltaa,
Uskoni on horjumaton, murtumaton hehku.
Sillä Hänen lupauksissaan minä löydän rauhani,
Hänen rakkautensa on suoja, jossa pelkoni lakkaavat.
(Kuoro)
Taivas on varmasti kaiken sen arvoinen,
Kohtamamme koettelemukset näyttävät niin pieniltä.
Jumalan edessä sydämemme täyttyvät,
Ikuisella ilolla, ikuisesti täyttyneellä.
(ulko)
Joten jatkan toivoa sydämessäni,
Taivaan palkinto erottaa minut muista.
Sillä Hänen rakkaudestaan löytyy todellinen elämä,
Ikuisuuden syleilyssä olemme taivaan sidottuja.