1. Useiden käsien kautta: Pianolla on kaksi kättä, joista jokainen voi soittaa itsenäisiä melodioita tai harmonioita. Näin pianistit voivat luoda monimutkaisia sovituksia, joissa toinen käsi soittaa melodiaa ja toinen täydentää sitä harmonioilla.
2. Rikkoutuneita sointuja: Yleinen pianotekniikka sisältää sointujen hajoamisen ja arpeggion kaltaisten melodioiden luomisen. Pianistit voivat soittaa sointujen nuotteja peräkkäin säilyttäen harmonisen rakenteen. Tämä tekniikka voi luoda rikkaan, dynaamisen tekstuurin sekä melodioihin että harmonioihin.
3. Vastamelodiat: Piano voi soittaa melodioita ja vastamelodioita samanaikaisesti. Vastamelodia on toissijainen melodinen linja, joka säestää ja kontrastoi päämelodiaa. Tämä lisää musiikilliseen esitykseen monimutkaisuutta ja syvyyttä.
4. Pedaalit: Pianon polkimet, erityisesti sustain- ja soft-pedaalit, voivat vaikuttaa harmonioiden soittamiseen. Sustain-pedaali ylläpitää aiemmin soitettujen nuottien ääntä, jolloin pianistit voivat luoda täyteläisempiä, resonoivampia harmonioita. Pehmeä pedaali pehmentää ääntä, mikä tekee siitä hyödyllisen hienovaraisissa harmonisissa säestyksessä.
5. Polyrytmit: Useiden käsien ja polkimien avulla piano pystyy toteuttamaan polyrytmejä, joissa eri rytmejä soitetaan samanaikaisesti. Tämä tekniikka voi sisältää melodisen rytmin yhdistämisen harmoniseen pulssiin tai kuvioon, mikä luo lumoavan vaikutuksen.
6. Improvisaatio: Taitavat pianistit improvisoivat usein melodioita ja harmonioita paikan päällä live-esiintymisessä. Heidän asiantuntemuksensa ansiosta he voivat luoda spontaanisti sekä melodisia linjoja että harmonisia rakenteita, jotka täydentävät toisiaan.
Pianon kyky soittaa melodiaa ja harmoniaa samanaikaisesti on keskeinen osa sen musiikillista monipuolisuutta ja ilmaisukykyä. Sen avulla pianistit voivat suorittaa laajan valikoiman tekniikoita ja genrejä klassisesta jazziin, popiin ja nykymusiikkiin tarjoten rikkaan, harmonisen pohjan sävellyksille ja sovituksille.